Asiakaskokemus – Vihko muutti mobiiliin

Henrika-W.jpg

Henrika Wiitakorpi – tyypin 1 diabeetikko 20 vuoden ajan

Yhä suurempi osa arjestamme rakentuu tänä päivänä älypuhelinten, tietokoneiden ja tablettien ympärille. Pidetään yhteyttä perheeseen ja ystäviin, hoidetaan työtehtäviä ja kulutetaan aikaa. Seurataan uutisia ja tapahtumia, tallennetaan ja vertaillaan sekä urheilusuorituksia että aamupaloja. Kaikki on koko ajan mukana ja vain muutaman napinpainalluksen päässä, mikä onkin oiva mahdollisuus pitää sitä kautta huolta omasta terveydestään!

Olin 11-vuotias, kun minulla todettiin diabetes. Se oli vuonna -98, eikä minulla edes ollut omaa kännykkää. Hyvän verensokeritasapainon saavuttamiseksi oli apuna mittari, insuliinit, hiilihydraattitaulukko ja -vihko. Vuosien varrella siihen tuli kirjattua kaikki olennaiset tiedot vaihtelevalla tarkkuudella.  Minun tapauksessa se yleensä tarkoitti vähän hätäisiä merkintöjä ja muutamia ateriaparimittauksia pari päivää ennen lääkärikäyntiä,  jotta olisi edes jotain näyttöä siitä missä mennään. Vaikka vihkon käyttö on ollut satunnaista olen aina ollut ahkera mittaamaan. Pitkäaikaissokerini pysyikin aika hyvin 7,5-8,5 mmol/l välillä, mutta mitään tarkempia analyyseja en tehnyt. ”Välillä on korkeaa, välillä matalaa” oli hyvin pitkälti minun mottoni.

Keväällä 2014 sain kokeilla Neliapilan käyttämää sovellusta ensimmäisen kerran. Minulla oli edelleen sama nihkeä suhtautuminen vihkoon, mutta minulla oli älypuhelin ja tabletti, ja olin utelias. Tulisiko nyt pidettyä kirjaa arvoista ja insuliinipistoksista, syömisistä ja vielä liikunnastakin?!  Entä mitä tallennettujen tietojen takaa paljastuisi? Minua kiinnosti etenkin lupaus helppokäyttöisyydestä ja sovelluksen visuaalinen ilme värikkäine käyrineen.

Melko nopeasti alkoi arkeni piirtyä ruudulle. Sitä tuttua  ”välillä matalaa ja välillä korkeaa” meininkiä. Mutta nyt havaitsin syy-seuraussuhteet! Hypon yhteydessä tankkasin yleensä liikaa ja se johti korkeaan arvoon. Sitten korjasin vähän liian rankalla kädellä ja taas mentiin turhan alas. Jouduin myös harkitsemaan tietämystäni ja suhtautumistani ruokaan ja hiilihydraatteihin uudelleen. Sairastettuaan diabetesta yli 15 vuotta luulee tuntevansa hiilarit aika hyvin, mutta olikin mielenkiintoista huomata, kuinka suurpiirteisesti olin niitä laskenut. Paljonko siinä banaanissa nyt olikaan? Ai se olikin 20g! Entä 2 dl hedelmäjogurtissa? Aika paljon! Ja siihen olin vielä lisännyt müsliä, kun korjasin yöhypoja! Ei siis mikään ihme, että mittari näytti 14.3 aamulla…

Verensokeritasapainoni on tasoittunut, olen päässyt eroon “vuoristoradasta”, eli liian matalien ja korkeiden arvojen välillä sahaamisesta. Se on ollut haaste aiemmin. Myös yöhypot, joita nyt olen saanut hallintaan, on ollut rasittavia.
— Henrika

Meni viikko, pari, kuukausi. Sahaavat liikkeet tasaantuivat, kun korkeimmat piikit ja matalat dipit häipyivät. Kyllä niitä tuli, ja tulee edelleen, mutta enää mittarin lukema ei ainakaan näytä 25.4 mmol/l… Vakaampi tasapaino heijastui luonnollisesti myös pitkäaikaisverensokeriini.  Muutaman kuukauden jälkeen kävin ensimmäisen kerran alle 7 mmol/l, ja se taisi olla ensimmäinen kerta sitten sairastumisen!

Diabeteshoitajan kanssa pohditaan säännöllisesti yhdessä arvojen käyttäytymistä  ja insuliinin vaikutusta, tehdään hienosäätöä ja seurataan kehitystä. On äärimmäisen palkitsevaa nähdä konkreettisesti ruudulla, kuinka pienillä muutoksilla saa aikaan onnistumisia. Olen saanut kokonaan uuden otteen diabeteksestani. Ja kaikki alkoi muutamasta napinpainalluksesta.

Minulla on parempi ymmärrys ja opin koko ajan lisää, miksi verensokerit menee sillä tavalla kun menee. Voin myös luottaa siihen,että jos minä en joskus ymmärrä mitä tapahtuu ja miksi, jollain (ammattilaisella, hoitajalla/lääkärillä) on näkyvyys ja näkee kokonaiskuvan ja pystyy havaitsemaan sellaista mitä en itse näe ja auttamaan minua fiksaamaan tilannetta.
— Henrika

Henrika on 31-vuotias optikko ja pienen ihanan pojan äiti. Sairastanut diabetesta 20 vuotta. Nauttii aktiivisen arjen ja taaperoelämän tuomista iloista ja haasteista – omahoitoa unohtamatta.